perjantai 28. marraskuuta 2014

Hei, uskotsä parempaan huomiseen?


Voi pojat ja tyttäret. Suomi hukkuu hashtägeihin #metahdomme ja #tahdon2013 mutta kai se nyt on ihan oikeutettua. Mä oon niin fiiliksissä. Tuntuu hyvältä. Eikä kirjoitus suju ehkä juuri näistä syistä. Ja eihän tässä ole edes kysymys vain sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisestä, vaan tämä on myös todistus kansalaisten voimasta muutokseen. Että juuri sinä ja juuri minä voimme tehdä osamme tämän maan muuttamiseen.


translation/ Today Finland is drowning to hashtags, because today was The Day when the Parliament voted yes for the petition to make the marital law not just the right of heterosexuals, but an equal right for everyone. It's a good day, and I'm feeling hopeful about the future. Btw, "tahdon" means either "I do" or "I want", so the name of the campaign is just right. We want that everyone can say "I do".


tiistai 18. marraskuuta 2014

Kuinka kaunis onkaan katse totuuden


nyt sinäkin voit olla yksi meistä,
joilla on taipumus tuottaa pettymyksiä

Tällä hetkellä volaa ei saa tarpeeksi kovalle kun Kätilöt soi.

Tiiättekö ne fiilikset ku maanantai vaan jatkuu vaikka viikko kuluu? Koska minulla on tähän kauniiseen tiistaipäivään mukava tarina.
Kävinpä viime viikolla ostamassa mustan hameen, mutta joko viikon aikana laihduin tai tulin järkiini, mutta tänään kävin samaisessa kaupassa aikomuksena vaihtaa se pienempään kokoon. No katsos kummaa kun olivat perkeleet loppuneet. Ja kaikista lähiympäristön puljuista myös. No, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Mutta siis. Mustat farkkuni ovat jo tovin olleet melkoisen reikäiset tuolta jalkojenvälialueelta ja suuntasin toiseen liikkeeseen ostamaan uusia. Katsos kummaa kun maksu ei mene läpi. Pikainen visiitti ottomaatilla selvitti että oon taas tuhlannut kaikki rahani. Että tämmönen maanantaijatkumo. #vitu

Treffattiin Pilvin kanssa kinkkisafkan merkeissä ja hiukan myös avautumisen. Ähkyaterioimisen jälkeen perinteisesti vaatekaupoille, ihmekään kun mitään ei löytynyt.. Muuten kyllä mahdottoman virkistävä loppupäivä, kiitos taas beibe :*

Eilen oli suuri päivä: minä ja Nik (tai tarkemmin sanottuna meidän suhde) täytti yhden vuoden! Oon niin paska kirjoittamaan kaikesta ällösöpöilyyn liittyvästä, niin en nyt sitten turinoi. Mutta tuntuu hyvältä ja hymyilyttää :)


translation/ Story about my Tuesday which feels like Monday: Last week I bought a skirt and during the week I started to think it's slightly too big. So today I went to the store planning to change it to a smaller size, but fuck that. They didn't had that anymore, pfff. Also I thought I need a new pair of black jeans, since these old ones are kinda full of holes. Well. I think somebody has been using my card, because I don't remember that I had spent that much money.. So no jeans and no smaller skirt. #fuckthisshit

Something good at least. Had a veryyyy nice dinner with Pilvi in the Chinese buffet, thank you for the company!

And yesterday was the 1st anniversary of me and Nik. :) Feels shit that we couldn't have a fancy anniversary dinner, but we watched Let Me In while eating chips. I think that's suitable too?

torstai 6. marraskuuta 2014

Come on come on tell me we’ll be okay


Mikähän voima sitä ihmistä käskee ottamaan kuvia just sillon kun ulkona on sysipimeää? Mutta kuten kuvista mahdollisesti ehkä näkee niin siivosin huonettani. Tai enää sillä mitään väliä ole kun siitä on jo muutama viikko ja tavarat kasaantuu ja pöly kerääntyy. Mistä perkeleestä ihmiset saatte voimaa imuroida viikoittain? Tai edes kerran kahdessa viikossa? Ehkä mun elämäntyyli on vaan liian hektinen jollekin niin maalliselle asialle kuin siivoamiselle.
Ainiin ja huhhei kaksi vapaapäivää oli aikaa kirjoittaa yks englannin essee ja yks oppimispäiväkirja. 1/2 done. Kuinka tyypillistä. Jotain negatiivista piti vielä kirjoittaa mutta unohdin sen jo.
Ainiin, toi perkeleen räntä.
Ja päihdeluennolla totesin vain että "ei tämä kansa luovu viinoistaan". Että toivoa tosiaan on.
Elämäni on tällä hetkellä 5/5 ei maistu pekoni.


translation/ Cleaned my room a few weeks ago, doesn't matter anymore because of all the dust. Just wondering how normal people manage with their lives and find time to vacuum at least once in two weeks..
Two day offs and what did I do? Nothing I was supposed to.
And ow yeah, it has been raining wet snow all day now. Raining, because that shit ain't snow.
I should write more negative things, but maybe I stop now. Happy November everyone!


maanantai 27. lokakuuta 2014

Jeejeejee olen sinun kilpikonna


Tacopoika oli täällä taasen viihdyttämässä mua yksinäisyydessäni. Pahemmin ei ihmisten ilmoilla vierailtu, lähinnä tuijotettiin Hell's Kitcheniä Netflixistä ja haaveiltiin kampasimpukoista sekä Wellingtoneista joita kukaan ei tuntunut osaavan valmistaa. Mä söin lukemattomia mandariineja ja Nik epäili että muutun kohta itsekin sellaiseksi. Suomi todisti että kyllä on täällä hollantipojan kylmä olla ilman kaulahuivia, hanskoja ja pipoa. Vein kulttuurimatkalle Tavastialle katsomaan Apulantaa, ja tunsin onnistuneeni kun siitä ei tullut tylsä reissu kielimuurin takia.

Mä en osaa itkeä silloin kun "pitäisi". Lentokentällä vähän ja vähän kun tulin takas himaan. Melkein hävettää, kun nähään kuitenkin jouluna seuraavan kerran. Mutta silti itken kun turhauttaa, kun katson tv-sarjoja tai kun vituttaa niin että pää halkeaa. Nyt on vaan tämmönen epämääräinen "joka paikkaan sattuu ja koskee enkä tiedä pitäiskö syödä jotain vai vetää pää täyteen" -olo. Oon kai jotenki vammanen.

Olis hemmetin upeeta oppia juomaan punaviiniä ja syömään oliiveja.


translation/ Mr. Tacopoika left yesterday after amazing 10 days together. We didn't see much of outside world, mainly just Chef Ramsay's frustrated face when basically no one knew how to cook scallops or beef Wellington. Autumn means mandarin/clementin/whatever season for me, and at some point Nik was sure that I'm gonna transform into one. (But I'm not a Transformer, so no worries.) I told him to prepare for Finnish cold weather, but that foolish little Dutchman didn't believe me.. After all I felt really good after a good and non-boring gig in Tavastia with Apulanta!

Guess I have some emotional disabilities. Couldn't cry at the airport, but I cry when my favourite tv-character dies. Though I still have this vague feeling that I don't quite know should I eat something or get drunk.

Would be so fucking cool to learn to drink red wine and eat olives.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien miinakentälle


Jopas on ehtinyt sattua ja tapahtua.
Oli Alissan synttäribileet, jotka vietimme discoilemalla Circuksessa Turmion Kätilöiden tahtiin. Meidän kahden joukkoon lyöttäytyi myös Tia, joka hyvin soluttautui pimeyden morsianten sekaan.
Uudet rakkauskenkulit on päässeet tositoimiin niiden raivatessa polkua pudonneiden lehtien keskelle. Samoin rakkautta ovat eräät toiset Vansin jalkineet, jotka löysin ystävämyynnistä. Note to self: Lauttasaaresta himaan kestää tunnin, ftw julkiset liikennevälineet.
Ostin maksimaalisesti hypetetyn kirkasvaloheräämislamppu-asian. Jotenki surkuhupaisa laite, kuten eräs ystäväni totesi. Mä en kuitenkaan sentään heitä sitä ympäri huonetta.. Yleensä herään siihen valoon vähän herätystä aiemmin ja vedän peiton pään yli. Mutta ei siitä nyt haittaakaan ole, valoisaan on aina mukavampi herätä. Voi vaikka uskotella itselleen että on pirteempi. Ja ajatuksen voimallahan täällä eteenpäin mennään.
Sit oli eräs partioviikonloppu. Huhu sitä stressin määrää, ja kaikki menikin mukavasti "miesten" töissä muita käskiessä.
Ja sitten viimein Revenge of the AL people 29/500 sunnuntai-iltana. Kyllä on pojat hyviä biisejä tehneet silloin aikoinaan, ja hyvin ne on tehty uudestaankin. Ilona oli saletisti lempparein, mutta vähän petyin Valokuvaan ja Aurinkoon. Ne kun nyt vaan kuuluu olla sellasia renkutuksia että kuulostaa kauheelta, ja siks ne onkin niin loistavia.
JA SIT TÄNÄÄN. Onnellisuus fanityttöys maximus. Apulanta Sanomatalolla ja spektaakkelikeikan liput myynnissä. Ja nimmareita ja jutustelua. Kannatti mennä vähän myöhemmin, juteltiin Venlan kanssa pitkät pätkät niiden kanssa ja saatiin kuvat ja kaikki. Plus käsien ja jalkojen sheikkaus. Emmätiiä, oon ollu ihan sekasin koko loppupäivän ja unohin maksaa matkan junassa. Hyvä päivä after all.


translation/ Oh, so much to do and only this one life to do those things. Turmion Kätilöt on a same day than Alissa's birthday. More shoes to love. Scout. New music from Apulanta, and also tickets to their ultimate spectacular gig, talking with the members and the autographs (a.k.a. my precious to infinity and beyond). Luckily I've got my new waking-up light as a weapon against all this darkness and tiredness which are taking over the country. All in all, I'd say time (and money) well spent.