tiistai 16. joulukuuta 2014

Emme saa tarvita toisiamme niin, että vajotaan


Tämäkin kuva alkukuukaudesta, mutta kun ei saa julkaistua niin ei saa. Viime kuultakin olisi jotain Tukholma-kuvia, katellaan jos niille jaksais tehdä vaikka jotain.
Melkein kaikki jouluhjat ostettu, ainoastaan toi poikaystävän äiti on melkoisen saatanallinen vaikeus.. Tenttikin meni erinomaisen hienosti läpi ja tästä kaikesta palkinnoksi viikonloppu vietettiin mökkeillessä ystävien ja kuningas alkoholin kanssa. Kyllä vanha vielä jaksaa!
Nyt kuuntelen niinkin hilpeää musiikkia kuin Viikatteen esittämiä joululauluja ja alan loppujen lopuksi kuitenkin ehkä päästä fiiliksiin. Jossei muuten niin kolmen viikon ryhmätöidentekotauon ja yhden ulkomaanmatkan takia. Alkaakin olla jo hemmetinmoinen ikävä sitä urpoa..
Semmonen krooninen väsymys tässä päällä, mutta D-vitamiinin voimalla mennään! Tämänpäiväisellä auringonpaisteella jaksaa taas seuraavat kaksi viikkoa ilman.


translate/ Fullmoon from the beginning of this month, there you go!
All school work of this autumn is done and almost all the Christmas gifts all set (the only little exception is the case called "The Boyfriend's Mother") so little by little we're done with this year.
Now listening some extremely happy Christmas songs by Viikate. Btw, extremely happy = extremely depressive traditional Finnish songs. Guess now I'm a little bit closer of actually feeling good about Christmas. At least it means a three-week-break from all the group works at school plus I'm having a pretty hard time missing the other side of the retardcouple..

perjantai 28. marraskuuta 2014

Hei, uskotsä parempaan huomiseen?


Voi pojat ja tyttäret. Suomi hukkuu hashtägeihin #metahdomme ja #tahdon2013 mutta kai se nyt on ihan oikeutettua. Mä oon niin fiiliksissä. Tuntuu hyvältä. Eikä kirjoitus suju ehkä juuri näistä syistä. Ja eihän tässä ole edes kysymys vain sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisestä, vaan tämä on myös todistus kansalaisten voimasta muutokseen. Että juuri sinä ja juuri minä voimme tehdä osamme tämän maan muuttamiseen.


translation/ Today Finland is drowning to hashtags, because today was The Day when the Parliament voted yes for the petition to make the marital law not just the right of heterosexuals, but an equal right for everyone. It's a good day, and I'm feeling hopeful about the future. Btw, "tahdon" means either "I do" or "I want", so the name of the campaign is just right. We want that everyone can say "I do".


tiistai 18. marraskuuta 2014

Kuinka kaunis onkaan katse totuuden


nyt sinäkin voit olla yksi meistä,
joilla on taipumus tuottaa pettymyksiä

Tällä hetkellä volaa ei saa tarpeeksi kovalle kun Kätilöt soi.

Tiiättekö ne fiilikset ku maanantai vaan jatkuu vaikka viikko kuluu? Koska minulla on tähän kauniiseen tiistaipäivään mukava tarina.
Kävinpä viime viikolla ostamassa mustan hameen, mutta joko viikon aikana laihduin tai tulin järkiini, mutta tänään kävin samaisessa kaupassa aikomuksena vaihtaa se pienempään kokoon. No katsos kummaa kun olivat perkeleet loppuneet. Ja kaikista lähiympäristön puljuista myös. No, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Mutta siis. Mustat farkkuni ovat jo tovin olleet melkoisen reikäiset tuolta jalkojenvälialueelta ja suuntasin toiseen liikkeeseen ostamaan uusia. Katsos kummaa kun maksu ei mene läpi. Pikainen visiitti ottomaatilla selvitti että oon taas tuhlannut kaikki rahani. Että tämmönen maanantaijatkumo. #vitu

Treffattiin Pilvin kanssa kinkkisafkan merkeissä ja hiukan myös avautumisen. Ähkyaterioimisen jälkeen perinteisesti vaatekaupoille, ihmekään kun mitään ei löytynyt.. Muuten kyllä mahdottoman virkistävä loppupäivä, kiitos taas beibe :*

Eilen oli suuri päivä: minä ja Nik (tai tarkemmin sanottuna meidän suhde) täytti yhden vuoden! Oon niin paska kirjoittamaan kaikesta ällösöpöilyyn liittyvästä, niin en nyt sitten turinoi. Mutta tuntuu hyvältä ja hymyilyttää :)


translation/ Story about my Tuesday which feels like Monday: Last week I bought a skirt and during the week I started to think it's slightly too big. So today I went to the store planning to change it to a smaller size, but fuck that. They didn't had that anymore, pfff. Also I thought I need a new pair of black jeans, since these old ones are kinda full of holes. Well. I think somebody has been using my card, because I don't remember that I had spent that much money.. So no jeans and no smaller skirt. #fuckthisshit

Something good at least. Had a veryyyy nice dinner with Pilvi in the Chinese buffet, thank you for the company!

And yesterday was the 1st anniversary of me and Nik. :) Feels shit that we couldn't have a fancy anniversary dinner, but we watched Let Me In while eating chips. I think that's suitable too?

torstai 6. marraskuuta 2014

Come on come on tell me we’ll be okay


Mikähän voima sitä ihmistä käskee ottamaan kuvia just sillon kun ulkona on sysipimeää? Mutta kuten kuvista mahdollisesti ehkä näkee niin siivosin huonettani. Tai enää sillä mitään väliä ole kun siitä on jo muutama viikko ja tavarat kasaantuu ja pöly kerääntyy. Mistä perkeleestä ihmiset saatte voimaa imuroida viikoittain? Tai edes kerran kahdessa viikossa? Ehkä mun elämäntyyli on vaan liian hektinen jollekin niin maalliselle asialle kuin siivoamiselle.
Ainiin ja huhhei kaksi vapaapäivää oli aikaa kirjoittaa yks englannin essee ja yks oppimispäiväkirja. 1/2 done. Kuinka tyypillistä. Jotain negatiivista piti vielä kirjoittaa mutta unohdin sen jo.
Ainiin, toi perkeleen räntä.
Ja päihdeluennolla totesin vain että "ei tämä kansa luovu viinoistaan". Että toivoa tosiaan on.
Elämäni on tällä hetkellä 5/5 ei maistu pekoni.


translation/ Cleaned my room a few weeks ago, doesn't matter anymore because of all the dust. Just wondering how normal people manage with their lives and find time to vacuum at least once in two weeks..
Two day offs and what did I do? Nothing I was supposed to.
And ow yeah, it has been raining wet snow all day now. Raining, because that shit ain't snow.
I should write more negative things, but maybe I stop now. Happy November everyone!


maanantai 27. lokakuuta 2014

Jeejeejee olen sinun kilpikonna


Tacopoika oli täällä taasen viihdyttämässä mua yksinäisyydessäni. Pahemmin ei ihmisten ilmoilla vierailtu, lähinnä tuijotettiin Hell's Kitcheniä Netflixistä ja haaveiltiin kampasimpukoista sekä Wellingtoneista joita kukaan ei tuntunut osaavan valmistaa. Mä söin lukemattomia mandariineja ja Nik epäili että muutun kohta itsekin sellaiseksi. Suomi todisti että kyllä on täällä hollantipojan kylmä olla ilman kaulahuivia, hanskoja ja pipoa. Vein kulttuurimatkalle Tavastialle katsomaan Apulantaa, ja tunsin onnistuneeni kun siitä ei tullut tylsä reissu kielimuurin takia.

Mä en osaa itkeä silloin kun "pitäisi". Lentokentällä vähän ja vähän kun tulin takas himaan. Melkein hävettää, kun nähään kuitenkin jouluna seuraavan kerran. Mutta silti itken kun turhauttaa, kun katson tv-sarjoja tai kun vituttaa niin että pää halkeaa. Nyt on vaan tämmönen epämääräinen "joka paikkaan sattuu ja koskee enkä tiedä pitäiskö syödä jotain vai vetää pää täyteen" -olo. Oon kai jotenki vammanen.

Olis hemmetin upeeta oppia juomaan punaviiniä ja syömään oliiveja.


translation/ Mr. Tacopoika left yesterday after amazing 10 days together. We didn't see much of outside world, mainly just Chef Ramsay's frustrated face when basically no one knew how to cook scallops or beef Wellington. Autumn means mandarin/clementin/whatever season for me, and at some point Nik was sure that I'm gonna transform into one. (But I'm not a Transformer, so no worries.) I told him to prepare for Finnish cold weather, but that foolish little Dutchman didn't believe me.. After all I felt really good after a good and non-boring gig in Tavastia with Apulanta!

Guess I have some emotional disabilities. Couldn't cry at the airport, but I cry when my favourite tv-character dies. Though I still have this vague feeling that I don't quite know should I eat something or get drunk.

Would be so fucking cool to learn to drink red wine and eat olives.