maanantai 27. lokakuuta 2014

Jeejeejee olen sinun kilpikonna


Tacopoika oli täällä taasen viihdyttämässä mua yksinäisyydessäni. Pahemmin ei ihmisten ilmoilla vierailtu, lähinnä tuijotettiin Hell's Kitcheniä Netflixistä ja haaveiltiin kampasimpukoista sekä Wellingtoneista joita kukaan ei tuntunut osaavan valmistaa. Mä söin lukemattomia mandariineja ja Nik epäili että muutun kohta itsekin sellaiseksi. Suomi todisti että kyllä on täällä hollantipojan kylmä olla ilman kaulahuivia, hanskoja ja pipoa. Vein kulttuurimatkalle Tavastialle katsomaan Apulantaa, ja tunsin onnistuneeni kun siitä ei tullut tylsä reissu kielimuurin takia.

Mä en osaa itkeä silloin kun "pitäisi". Lentokentällä vähän ja vähän kun tulin takas himaan. Melkein hävettää, kun nähään kuitenkin jouluna seuraavan kerran. Mutta silti itken kun turhauttaa, kun katson tv-sarjoja tai kun vituttaa niin että pää halkeaa. Nyt on vaan tämmönen epämääräinen "joka paikkaan sattuu ja koskee enkä tiedä pitäiskö syödä jotain vai vetää pää täyteen" -olo. Oon kai jotenki vammanen.

Olis hemmetin upeeta oppia juomaan punaviiniä ja syömään oliiveja.


translation/ Mr. Tacopoika left yesterday after amazing 10 days together. We didn't see much of outside world, mainly just Chef Ramsay's frustrated face when basically no one knew how to cook scallops or beef Wellington. Autumn means mandarin/clementin/whatever season for me, and at some point Nik was sure that I'm gonna transform into one. (But I'm not a Transformer, so no worries.) I told him to prepare for Finnish cold weather, but that foolish little Dutchman didn't believe me.. After all I felt really good after a good and non-boring gig in Tavastia with Apulanta!

Guess I have some emotional disabilities. Couldn't cry at the airport, but I cry when my favourite tv-character dies. Though I still have this vague feeling that I don't quite know should I eat something or get drunk.

Would be so fucking cool to learn to drink red wine and eat olives.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien miinakentälle


Jopas on ehtinyt sattua ja tapahtua.
Oli Alissan synttäribileet, jotka vietimme discoilemalla Circuksessa Turmion Kätilöiden tahtiin. Meidän kahden joukkoon lyöttäytyi myös Tia, joka hyvin soluttautui pimeyden morsianten sekaan.
Uudet rakkauskenkulit on päässeet tositoimiin niiden raivatessa polkua pudonneiden lehtien keskelle. Samoin rakkautta ovat eräät toiset Vansin jalkineet, jotka löysin ystävämyynnistä. Note to self: Lauttasaaresta himaan kestää tunnin, ftw julkiset liikennevälineet.
Ostin maksimaalisesti hypetetyn kirkasvaloheräämislamppu-asian. Jotenki surkuhupaisa laite, kuten eräs ystäväni totesi. Mä en kuitenkaan sentään heitä sitä ympäri huonetta.. Yleensä herään siihen valoon vähän herätystä aiemmin ja vedän peiton pään yli. Mutta ei siitä nyt haittaakaan ole, valoisaan on aina mukavampi herätä. Voi vaikka uskotella itselleen että on pirteempi. Ja ajatuksen voimallahan täällä eteenpäin mennään.
Sit oli eräs partioviikonloppu. Huhu sitä stressin määrää, ja kaikki menikin mukavasti "miesten" töissä muita käskiessä.
Ja sitten viimein Revenge of the AL people 29/500 sunnuntai-iltana. Kyllä on pojat hyviä biisejä tehneet silloin aikoinaan, ja hyvin ne on tehty uudestaankin. Ilona oli saletisti lempparein, mutta vähän petyin Valokuvaan ja Aurinkoon. Ne kun nyt vaan kuuluu olla sellasia renkutuksia että kuulostaa kauheelta, ja siks ne onkin niin loistavia.
JA SIT TÄNÄÄN. Onnellisuus fanityttöys maximus. Apulanta Sanomatalolla ja spektaakkelikeikan liput myynnissä. Ja nimmareita ja jutustelua. Kannatti mennä vähän myöhemmin, juteltiin Venlan kanssa pitkät pätkät niiden kanssa ja saatiin kuvat ja kaikki. Plus käsien ja jalkojen sheikkaus. Emmätiiä, oon ollu ihan sekasin koko loppupäivän ja unohin maksaa matkan junassa. Hyvä päivä after all.


translation/ Oh, so much to do and only this one life to do those things. Turmion Kätilöt on a same day than Alissa's birthday. More shoes to love. Scout. New music from Apulanta, and also tickets to their ultimate spectacular gig, talking with the members and the autographs (a.k.a. my precious to infinity and beyond). Luckily I've got my new waking-up light as a weapon against all this darkness and tiredness which are taking over the country. All in all, I'd say time (and money) well spent.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Aikainen lintu valokuvan nappaa


Olipa kerran yks vietävän kaunis lauantaiaamu viime viikonloppuna meidän mökillä. Nää tämmöset hetket saa mut aina hetkeksi kuvittelemaan että olisin aamuihminen, mutta nojoo. Eipä viitsitä valehdella. TOSIN ajattelin pistää tilaukseen kirkasvalolampun, joten asiaan saattaa tulla muutosta ainakin himpun verran positiivisempaan suuntaan.. Ehkä.


translation/ To your "early bird catches the worm" I reply "I woke up early, there was no worm". Pictures are beautiful though, and worth of waking up early every once in a while (about twice a year).

maanantai 15. syyskuuta 2014

Juostaan nyt lujaa kulta, sillä kohta alkaa hämärtää


Voi voi, ollaan me kans yksiä urpoja. Tasavertaisesti kaksi kivaa ja yksi hölmöilykuva molemmista. En viihdy kameran edessä, ja mun hiukset imee kaiken valon koko maailmankaikkeudesta. Kaiken sen viimeisenkin valon, josta nyt nautitaan. Mutta katsokaa nyt kun tuo rakas on niin kovin kaunis ♥


translation/ It wasn't a good face- or hair- or whatsoever-day for me, but who cares. (Well at least my hair doesn't, since they're taking all the light but giving nothing back..) The day was beautiful and Pilvi even more beautiful ♥

tiistai 9. syyskuuta 2014

Tämä hullu maailma hetkeksi unohtuu


Viime perjantaina kesä päätti tulla vähäksi aikaa takaisin. Kivaa vaihtelua, että koulupäiväkään ei sijoittunut koululle vaan Tekniikan museolle Vanhankaupunginkosken viereen. Päivän jälkeen samoilin pidemmän aikaa ja nautin aurinkoterapiasta. Tästä eteenpäin D-vitamiini tulee sit purkista.


Translation/ Last friday summer temporarily came back. Luckily the school day took place by this awesome Vanhankaupunginkoski, so after a very short day I just wondered around with my camera, enjoying the warmth of the sun and the last vitamin D I might get. Guess from now on the only source for it is a can. Finnish summer - short but not so much snow.